Minulla on taipumusta sunnuntai-alakuloon. Puolet päivästä menee siihen, kun mietin edessä olevaa maanantaita ja sitä, että viikonloppu on kohta jo ohi. Että kohta pitäisi taas olla menossa ja jaksaa koko seuraava viikko, vaikkei yhtään tunnu siltä. Huolehdin jo ensi viikon murheita, vaikka oikeasti minun pitäisi vain täyttää teekuppini ja istua rauhassa alas. Ja ottaa uusi viikko vastaan päivä kerrallaan, ei yhtenä möykkynä. Sunnuntai-alakulosta on hankala päästä kokonaan eroon, mutta ainakin voin yrittää kiinnittää siihen vähemmän huomiota. Keitin juuri lisää teetä ja vakuutin itselleni, että iltaa on vielä jäljellä.
Kuvat on otettu eilen Tukholmassa. Siellä ei ollut yhtään alakuloista, päinvastoin. Vaikka aurinko ei paistanutkaan ihan koko päivää, oli mieleni valoisa.
***
I tend to be blue on Sundays. I use half-a-day for worrying the upcoming Monday and how this weekend is almost over. How I soon should be up and going again through the whole new week even though I don't feel like it at all. I worry next week's troubles, but what I really should do is to fill my teacup and sit down. And take the new week one day at a time, not as a big scary chunk of days. It's hard to get totally rid of the Sunday blues, but I can try not to pay so much attention to it. I just made some more tea and told myself there's still hours left of today.
These pictures were taking yesterday in Stockholm. It wasn't blue at all in there, just the opposite. Sun wasn't shining for the whole day, but my mood was very bright.
No comments:
Post a Comment
Jätä toki viesti!
PS. Luen jokaisen kommentin ennen julkaisemista. Kyse ei ole sensuurista tai kontrollista, haluan vain varmistaa, ettei yksikään jää vahingossa lukematta.
Feel free to leave a note!
PS. I read every comment before publishing them. That's not about censorship or control. I just want to make sure I won't miss any of them.